Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

maanantai 14. elokuuta 2017

Vieraskirjan haalistunut nimi


Elokuu.

Elokuu on pulleita lampaita ja kesän mittaan kasvaneita karitsoja. 
Se on notkuvia luumu- ja päärynäpuita, ruusunmarjoja ja pihapiiristä poistuneita lintuperheitä. 
Se on tummuvia iltoja, kynttilävaraston kasvattamista ja leipomisinnostusta.
Se on kesän hiipumista ja syksyn saapumista.

Ja torstaina alkavaa koulua, uutta lukukautta, uutta arkea, uusia haasteita ja toivoa kauniista syksystä.

Elämä etenee ja vuodet vierivät - minä jätän taakseni elämäni 49. kesän. 

Näin muutamia päiviä sitten unta eräästä nuoruuteeni kuuluvasta ihmisestä (en ole häntä kymmeniin vuosiin nähnyt, emmekä olleet mitenkään erityisen läheisiä) ja uneni oli siten erikoinen, että se oli tarkka kopio keskustelusta, jonka me kaksi kerran nuoruudessamme kävimme. Se oli ainoa kerta, jonka tämän ihmisen kanssa ihan kahdestaan olin, ainoa kahdenkeskeinen keskustelumme.
Keskustelumme oli kuitenkin niin rehellinen, avoin ja lämminsydäminen - se merkitsi meille molemmille paljon juuri siinä hetkessä.
Herätessäni muistin kaiken sangen elävästi ja tuntui oudolta, että kyseinen, jo vuosia täysin unohduksissa ollut keskustelu oli nyt mieleeni unen kautta palautettu.....ja aivan tarkalleen.
Pakkohan minun oli tämä vuosia sitten unohtamani ihminen googlata. 
Loppupäivä menikin sitten sekavissa tunnelmissa, lähes shokissa, sillä kyseinen ihminen on vasta jokin aika sitten kuollut syöpään - syöpään, joka oli vienyt hänet varsin lyhyessä ajassa. 

Olin unessani nähnyt hänen kasvonsa ja kuullut äänensä. Olin yllättäen surun murtama. 

Hän oli kanssani samanikäinen. 




                                            




Mökillä suru onneksi helpotti, sillä kaikki kaunis ympärilläni - ajoittaisesta sateesta huolimatta - saa mielen aina iloiseksi.
Lähetin taivaaseen terveisiä hänelle, joka palautti mieleeni jotakin kauan sitten unohtunutta - en unohda hänen sanojaan enää toistamiseen, sen lupasin. 



Elokuun maisemaa ikkunasta:











Pisarat ja pikkuinen sammakko, joka kenties oli prinssi. 







Aurinko






Torppa-rakas elokuun tunnelmissa.
Majakka on tuliainen Lindesnesistä, mutta en ottanut siitä vielä iltakuvaa. Se on illalla niin nätti, kun se valaisee hämärässä kulkevan tietä.









Elokuuta puutarhassa.







Sateinen on tämä 49. kesäni ollut, mutta täynnä hyviä päiviä, ystäviä ja reissuja.
Moni on kirjoittanut vieraskirjaani tänäkin kesänä ja toivon, että nuo nimet säilyvät haalistumattomina sen sivuilla. 
Olen nyt myös oivaltanut sen, että haalistuneetkaan nimet eivät katoa kokonaan, eivät edes silloin, kun siirrymme ajasta iäisyyteen. 

Elämä on hetkiä ja joskus pienetkin hetket merkitsevät paljon. 


Ihanaa elokuun jatkoa teille kaikille.

Marianna



keskiviikko 9. elokuuta 2017

Norjan etelässä


Norjassa on oma etelänsä - Sørlandet, jossa jopa murteetkin pyörivät pehmeiden konsonanttien keinuttamina, ikäänkuin aalloilla. 
Kesät ovat Sørlandetilla lämpöisiä, ihmiset leppoisia ja kaupungit kauniita. Monet Sørlandetin pikkukaupungeista ovat valkoisten puutalojen ja iki-ihanien puutarhojen somistamia ja täällä puhutaankin Sørlandshuset:ista, kun puhutaan mökkimme kaltaisista valkoisista, vanharomanttisista puutaloista.
Ilmasto eroaa Stavangerin ilmastosta aika lailla, joten tänne voi huristella pakoon, jos vesimittari tulee uhkaavasti täyteen ja etelämmäs Eurooppaan ei ole aikaa lähteä.

Me teimme näin viikonloppuna ja ajelimme ensin Kristiansandiin, jossa nautimme auringosta, lämmöstä ja kaupungin kesäisestä vilinästä. 

Kaupungin sydämestä löytyvät sekä hiekkaranta että Fiskebrygga lukuisine ravintoloineen ja jätskibaareineen ja täällä on hurjan kiva ihan vain istuskella laiturilla veneitä ja kesäelämää ihailemassa.




Norjalaiseen tapaan vehreitä parvekkeita kaupungin rannan tuntumassa. 
Meri ja merenkäynti ovat perinteisesti vahva osa Sørlandetin kulttuuria, joten veneitä täällä riittää.   

(kannattaa taas klikata suuremmaksi)






Kristiansandissa on varmastikin maailman upein McDonalds -julkisivu. 
Laivan keulaa mukaileva, näyttävä Kilden-konserttitalo valmistui vuonna 2012 ja arkkitehtinä toimi muuten suomalainen ALA-architects. 




Kristiansandista matka jatkui Spangereidiin, Havhotelliin, jossa nautittiin hyvä illallinen ja tehtiin lenkki Spangereidin kanavanrantaa pitkin. 
Kanavan rannoille ja lähiympäristöön on viime vuosina rakennettu (ja rakennetaan) loma-asuntoja, joten kesällä tämän verkkaisen paikan väkiluku on talvea huomattavasti suurempi. 
Kanavassa ravustettiin taskurapuja.



Suuri osa lomaasunnoista näytti olevan myymättä, joten aika hiljaista oli kanavan rannalla. 






Havhotellin mainio aamiainen antoi voimia jatkaa matkaa Lindesnesin majakalle, jossa sää vaihtelikin sitten viiden minuutin välein ja tuuli oli niin voimakas, että se meinasi jo kamerankin käsistä viedä. 
Lindesnes on Norjan eteläisin paikka ja sen majakka suosittu turistikohde. 

Minä olen armoton majakkafani, joten viihdyimme täällä kauan. Havhotellin asukkaille sisäänpääsy aluelle on muuten ilmainen ja sisäänpääsymaksuun kuuluu aina ilmainen kahvi tai tee..... se tekee hyvää merituulen pieksomille.
Alueella on näyttelyitä (majakan historiaa ja taidetta), kahvila, myymälä ja mikä upeinta, majakanvartijan talossa voi yöpyä! 
Tässä linkki:
http://www.lindesnesfyr.no/fyrferie/





Minä taisin ihastua tähän majakanvartijaan :) 














Ostin mukaani jotakin aivan ihanaa, mutta näytän sen teille vasta seuraavassa postauksessa. Se lähtee perjantaina mukaani mökille.

Lindesnesistä matka jatkui näillä Norjan kivoilla teillä. Kinttupolkuja korkeuksissa ja 80km/tunnissa nopeusrajoitus...iik.
Kuvat ovat Jøssningfjordista.


 


Niin se vain on, että pienetkin reissut piristävät ja kotiin oli kiva tulla, vaikka Sørlandetiin ihastunut olenkin. Majakanvartijan sain onneksi mukaani :)


Ihan kamalaa ei täällä Stavangerissakaan sentään ole ja eilen saimme nauttia aurinkoisesta ja lämpimästä päivästä, jonka minä kulutin saarellamme lenkkeillen ja kuvaten.
Kuumahan siinä tuli, mutta tänä kesänä ei uskalla kuumuudesta valittaa ollenkaan....paras vaan nauttia jokaisesta hikisestä hetkestä! 

Kotisaaren luontoa elokuussa:














Kotona koristelin vähän puutarhan yrteillä ja auringonkukilla, jotka vaasissa olivat jo nuukahtaneet. 
Vanha kaukalo on mökiltä kotoisin ja se tuli minulle nyt perintönä. 





Kotiterassilla auringossa. 
Laakeri kasvaa rehottaa säästä huolimatta, mutta oliivit kaipaisivat enemmän aurinkoa. 




Illasta tuli niin ikään kaunis ja lämmin, joten iltalenkki tehtiin vielä kello kymmenen maissa ja pari kuvaa on illankin kauneudesta otettava. Värit olivat niin hienot! 
Tänään sataa taas......












Tämäpä täältä tällä kertaa ja oikein hyvää elokuun jatkoa teille kaikille. 

Vi snakkes, 

Marianna